Koeviikon kuumotukset

Näitä edeltäneitä päiviä ei voi tiivistää yhteen kuvaan tai yhteen lauseeseen. Oon kokenut tällä viikolla ehkä elämäni rankimman pitkän matikan kokeen ja kun viimein lähdin viimeisenä luokasta, olo oli tosi voimaton - ainakin hetken. Kun tietää yrittäneens kaikkensa, muttei silti onnistu.. ärsyttää.

Elämä on pyöriny tosi intensiivisesti koulun ja kodin välimaastoa ja on ihanaa olla taas kaukana kaikesta ja ottaa vähän rennommin. Koeviikko yllättää aina vaikka sen jakson alussa jo tietää, mutta SILTI se aina tulee yllätyksenä. " Ai alkaako se jo ens viikolla?"

Wanhojentansseja ollaan harjoiteltu ahkerasti tässä jaksossa ja keskiviikkona loppuikin varsinaiset kurssitunnit. Nyt pitäisi siis periaatteessa osata tanssia. Puvusta ja kampauksista lupaan laittaa kuvia, ja tansseista tietysti! Ollaan väsäilty myös omaa koreografiaa viimeiseksi tanssiksi ja se on kyllä jotain niin outoa, etten tiiä voiko niitä kaikkia juttuja tanssia ees hienon mekon kanssa!

Ruokablogiin liittyen ! - Olen laittanut ruokaa (jokapäivä:D) mutta blogin tekeminen siirtyy ja siirtyy... Koitan saada tänä viikonloppuna jotain aikaiseksi.

PS. Mun juttua voi bongata tän viikon perhiksestä ja ens viikolla Keski-Pohjanmaasta :) Sanomalehtiviikko here we come!

Heippahei
Heli

Huipulla tuulee - isot mediatalot tutuiksi

Moikkulimoi!

Kirjoitusintoa puhkuen haluan nyt kertoa teille tiivistetysti kaiken mitä näin ja koin Helsingissä 13.-14.1. Eli aamulla herätyskello soi kuudelta, ja puoli tuntia siitä niin oltiin jo bussissa matkalla Kokkolaan ja sieltä junalla Helsinkiin. Ja sielläkin oli helekutin kylmä.

Perillä heitettiin tavarat säilöön ja käveltiin Sanomataloon, joka näkyykin suoraan rautatieasemalle. Tuo lasimainen palatsi piti sisällään kaiken kaikkiaan 12 kerrosta, monenlaista radiokanavaa, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat... Oli myös oma kirjakauppa ja ruokapaikkoja. Huhhuh.

Lasipalatsissa tietenkin työskentelee myös pukuihin ja jakkutakkeihin pukeutuneita toimittajia. Ilmapiiri oli kuitenkin suhteellisen rento. Kuultiin mm. lehden levikistä ja lehden tekemisestä.

HS:än jälkeen mentiin Töölöön tutustumaan pienempää lehteen, Maailman kuvalehteen. Tää lehti on paneutunu globaaleihin ongelmiin ja käsittelee monesti artikkeleissa ihmisoikeuksia, naisten asemaa ja sotaa. Nähtiin myös musiikkilukion vanha opiskelija, joka on nyt Maailman kuvalehdessä sivaritoimittajana.

Suurin multimedialaitos oli YLE, jossa käytiin tiistaina. Jos paikalla on oikeasti ihan oma postinumero, sen täytyy olla iso. Ja se olikin. Moneen eri kerrokseen ja rakennukseen linnoitettu yleisradio oli kaikinpuolin tosi mullistava. Töissä oli paljon toimittajia, jotka tekivät kokoajan sisältöä nettiin, telkkariin ja radioon ja teksti-tv:seen. Lisäksi pelkän tietotekniikan käsittelyyn tarvitaan varmasti myös paljon porukkaa.

Tietysti oli huippua päästä katselemaan YLE:n uutisstudio ja seisomaan "uutistenlukijana" kuvassa.

kuva kamun instagrammista :)

Meille uutistenlukemisesta tuli kertomaan uutisankkuri Matti Rönkä. Kysyttiin, että tekeekö hänen koskaan mieli pelleillä suorassa lähetyksessä. Ei vaan tehnyt. Hän perusteli, että hänellä on niin suuri kunnioitus ammattiaan kohtaan ja katsojia, että olisi väärin pelleillä lähetyksessä. Mun mielestä se oli tosi hienosti sanottu ja se jäi elävästi mieleen.

Tottakai tää reissu oli tosi iso ponnistuslauta, kun näki maan suurimpien lehtien ja mediatuottajien väkeä. Tuollainen mäkin kai joskus haluaisin olla. Joka paikassa painotettiin, että kukaan ei kävele suoraan Hesarin päätoimittajaksi tai YLElle uutisankkuriksi. Kaikilla on oma polkunsa siihen ammattiin, joka alkaa pienistä paikallismedioista, maakuntalehdestä tai paikallisradiosta.

Voitte toki kysyä lisää reissusta, tiivistin tähän tosi reilulla kädellä! :)

Valppaana vastaamaan
Heli

Pikapaluu arkeen

Heipparallaa!

Arki tuli tupaan räjähdysmäisellä vauhdilla, kun tiistaina starttas koulu ja samalla meillä oli AVO-päivä. AVO-päivässä vanhat musalukiolaiset tulee kertomaan niiden nykyisestä koulutuksesta tai ammatista hyvin lyhyen vartin sessioina ja opiskelijat saa kiertää pitkin koulua ja käydä kuuntelemassa näitä tietoiskuja. Ite kävin kuuntelemassa mm. kätilöä, mediateknikkoa sekä international business -opiskelijaa. 

Vaikka mikään noista aloista ei oo erityisesti se, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, oli siistiä kuulla et miks ne on valinnu juuri sen alan ja mikä on niiden motivaattori siihen hommaan!

Kiertelyn päätteeksi meillä tehtiin myös Rakkaustinen -radio-ohjelma tiistaina ja mä pääsin radiokoppiin haastattelemaan veljen vaimoa kätilöntöistä. Oli ihan toisenlainen fiilis päästä tutun kanssa jutustelemaan ja se haastattelu meniki mun mielestä ihan napakasti.

Parin "tavallisen" koulupäivän jälkeen tuli jälleen perjantai ja tänään meidän rehtori tuli vaan meidän ruotsintunnille ja nappas mut sieltä mukaansa. Mua haastateltiin Keski-Pohjanmaahan uudesta lukiouudistuksesta ja meiltä muutamalta musalukiolaiselta kysyttiin, että mitä mieltä me ollaan valinnaisuuden lisäämisestä. Oli tosi kiva päästä puhumaan siitä kun sitä ollaan puitu erilaisissa kokouksissa syksyn ja alkutalven mittaan.

Ja jotta en pääsis asettumaan tavalliseen koulumaailmaan, lähtee tiedotustiimi maanantaiaamuna aikaisin Kokkolan juna-asemalle ja Helsinkiin!! Käydään tutustumassa Helsingin Sanomissa ja Maailman kuvalehdessä ja Ylellä - ainakin. En malta odottaa :)


PS. Ruokablogiin oon ottanut jo kuvia mutta haluan valmistella sitä vielä ajatuksella. Linkkaan tänne blogiin sitten osoitetta kun blogi on lukemiskunnossa.

PPS. Älkää tylsistykö kuoliaaksi, kun en löytänyt tähän postaukseen oikein sopivia kuvia :( enkä muistanu ottaa puhelimeen johtoa jotta oisin siirtäny muutaman...

Viettäkää oikein mukava viikonloppu,
Heli

Uuden vuoden lupaus!

En usko uudenvuoden lupauksiin - en oo ikinä uskonut niihin.

Kuitenkin tein tänä uutena vuotena yhden lupauksen, jonka saatan jopa pystyä toteuttamaan. Lupasin, että laitan tänä vuonna parempaa ja terveellisempää ruokaa kuin viime vuonna.

Ainakin kaikkien kokkiohjelmien ja keittokirjojen mukaan mun lupauksen ei pitäs tuottaa mitään ongelmia. Herkulliseen kotiruokaan ei mee kuin korkeintaan tunti tai puolituntia. Joissakin ohjelmissa herkkupäivällinen valmistuu vain 15 minuutissa.

Onkohan tällainen oikeassa maailmassa edes mahdollista?

Ajattelin ainakin yrittää ja näyttää ennenkaikkea itselleni, että myös tällane tavallinen kotikokki kuten mä - voi tehdä hyvää ruokaa myös nopeasti, helposti ja toivottavasti myös edullisesti.

Ajattelin hyödyntää tätä mun ideaa ja perustaa vuoden mittaisen blogin, johon keräisin kaikki helpot reseptit ja samalla vähän kertoisin niiden valmistamisesta. Miltä kuulostaisi, kiinnostaisiko sellaista blogia lukea? :)

 mietteliäänä
Heli