Sivut

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Miksi Itävalta voitti viisut?

Nainen laulaa nousevasta feeniks-linnusta. Hänellä on yllään kimalteleva mekko ja viimeisen päälle huoliteltu meikkaus. Naisessa on jotain outoa. Jotain, joka teki hänestä euroviisuvoittajan. Naisella on parta, eikä hän oikeastaan ole edes nainen, vaan hän on Tom Neuwirth, itävaltalainen mies. Hänen hahmonsa Conchita Wurst on tittelöity maailman kauneimmaksi parrakkaaksi naiseksi. Nyt tämä maailman kaunein parrakas nainen laulaa miljoonapäiselle yleisölle ja voittaa Euroopan äänestäjät puolelleen. Mutta miksi Itävalta voitti viisut?


Jos euroviisuissa olisi kyse pelkästä musiikista, yleisölle näytettäisiin pelkästään yhtä kuvaa ja taustalla soisi maan edustuskappale. Tällä perusteella olisin pitänyt Itävallan kappaletta keskivertoa parempana euroviisuvetona. Ja tällä perusteella Puola ei olisi päässyt finaaliin alkuunkaan, ymmärrätte kyllä miksi. Euroviisuissa on kyse myös parhaasta lavashow'sta. Itävallan Wurst oli luottanut yksinkertaiseen lavaesitykseen, sillä mahtavan laulutaidon lisäksi katsojan huomio keskittyi nimenomaan "naisen" partaan. Tämä on varmasti myös yksi syy, miksi äänestäjät tarttuivat puhelimeen ja antoivat pisteensä Itävallalle.


Uskon, että Cochita Wurstin euroviisuvoitto on ennen kaikkea symbolinen ele, käännekohta Euroviisuissa ja ehkä koko Euroopassa. Voisi sanoa, että Wurstin voitto on eräänlainen seksuaalivähemmistöjen vallankumous. Euroviisuissa ei ole enää kyse pelkästä musiikista, vaan myös poliittisista tilanteista - huomasimme sen myös, kun Venäjä sai tai antoi pisteitä finaalissa. Yleisössä buuattiin, vaikka kisamaa toivoikin, että politiikka ja viihde voitaisiin pitää erillään. Vaan ei voitu. Itävallan voiton poliittisuudesta ei voitu sanoa enää poikkipuista sanaa siinä vaiheessa, kun Wurst kertoi terveisensä Putinille: " Meitä ei voi pysäyttää."

Vaikka Cochita Wurstin voitto onkin symboli seksuaalisille vähemmistöille, on oikein myös kritisoida esitystä kuten mitä tahansa euroviisukappaletta. Itse en äänestänyt euroviisuissa lainkaan, mutta pidin Norjan kappaletta parhaana, enkä olisi äänestänyt Itävaltaa. Enkä siltikään pidä itseäni mitenkään rasistina.

Kisat on kisattu ja ensi vuonna Euroviisut tulee Itävallasta. Sitä ei tiedä, kuinka moni maa otti Itävallan esimerkistä onkeensa - kuinka monta parrakasta naista nähdään ensi vuonna? Loppuun voisi todeta, ettei Suomikaan olisi voittanut vuonna 2006 ilman rumia naamareita. Silloinkin tehtiin eräänlainen vallankumous. Ja silti me olemme siitä erityisen ylpeitä - annetaan siis myös itävaltalaisten olla ylpeitä omasta menestyksestään. Maa on voittonsa rehellisesti ansainnut.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Se tunne.

Se tunne, kun yhtäkkiä löydät hyvää musaa Spotifystä, vaikka et oikeastaan edes tiennyt pitäväsi sellaisesta musiikista.

Se tunne, kun oikeasti nappaat hyvän profiilikuvan.

Se tunne, kun saat pistää aamulla silitetyn lempipaitasi päälle eikä sinulla ole mikään kiire kouluun - sinulla on vapaa-aamu.

Se tunne, kun kutsut ystävät kahville luoksesi.

Se tunne, kun pakkaat laukun ja kaikki tavarat oikeasti mahtuvat laukkuun. On aika palata kotiin.

Se tunne, kun saat käydä saunassa.

Tänään mua hymyilyttää. On hyvä päivä.


Valonsäteitä sinnekin,
Heli