Sivut

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Lähisokeutta

Mun viiminen kesätyöviikko pyörähti käyntiin ja samalla mieleen juolahti etten ole paljoa hiiskunut tämän kesän työpaikastani. Taide Vionojasta.


Taide Vionoja on Ullavassa sijaitseva Veikko Vionojan "taiteilijakoti" - vaikkakin hän on viettänyt täällä Haapalassa lähinnä kesiään. Silti tänne idylliseen ympäristöön on koottu kaunis ja ainutlaatuinen kokoelma Vionojan tuotantoa.

On jotenkin surullista ja joskin ymmärrettävää, ettei paikallisia - meitä, ullavalaisia, Haapalan "kätketty taidehelmi" kiinnosta. Se on aivan liian lähellä. Tänä kesänä olen saanut jututtaa niin Helsingistä kuin Oulusta asti tulleita vierailijoita. Pihapiiriin on tullut evästämään monia pitkän matkan pyöräilijöitä ja ohikulkijoita. Hekin huomaavat Taide Vionojan kyltit, vaikka me näemme ne lähes joka päivä!

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Toivottavasti asia ehtisi muuttua vielä tämän kesän viimeisen näyttelyviikon aikana.

Mun hommaa tuolla Vionojalla on tänä kesänä ollut siis istua tiskin takana ja myydä lippuja. Sen lisäksi olen keittänyt kahvia ja silloin tällöin esitellyt halukkaille pihapiiriä. Erittäin mukavaa hommaa siis!

Lisäksi tietysti huolehdin taidetilojen siisteydestä, ja lakaisen ne joka iltapäivä työvuoron loppupuolella. Taisi olla ihan ensimmäisiä työviikkoja, kun aloitin taas perinteisen lakaisukierroksen näyttelysalien läpi. Olin jo aika hyvällä loppusuoralla, kun ovi kolahti ja naishenkilö astui vielä sisään. Kysyi jos vielä ehtisi tulla. Tottakai laitoin mopin sivuun ja annoin hänen kiertää näyttelyä.

Nainen kertoi, että oli kuvaamataidon opettajana, tosin jo eläkkeellä. Hän kiersi näyttelyn keskittyneesti läpi taulu kerrallaan. Sitten hän palasi luokseni ja kertoi tarinan, kuinka oli itse tavannut taiteilija Vionojan tämän näyttelyssä Helsingissä. Nainen oli vasta nuori kuvataideopiskelija, ja sen verran ujo, ettei uskaltanut käydä jututtamassa taiteilijaa. Vionoja itse oli kuullemma vaikuttanut kuitenkin hyvin maanläheiseltä ja rauhalliselta, vaikka hänen näyttelyään ihailtiin juuri Helsingissä! Hymy naisen kasvoilla kertoi minulle aidosta kunnioituksesta Vionojaa kohtaan.

Vielä tämän viikon ehtii tutustua Taide Vionojaan - tai sitten siirtyy ensi kesään! :)
Heli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti