 |
| Onnellinen. |
Tunne oli aika huojentunut, mitään ei ole enää tehtävissä. Toisaalta oon tehnyt nyt kaiken. Enää lakkia vaille tää lukio ois käyty.
Yhtäkkiä ei oo oikeastaan enään mitään, mitä jännittää. Ei oo sellaista suurta pelottavaa päämäärää, johon pitää lukea joka päivä, ja jota pitää miettiä ensimmäisenä kun herää. Ei oo enää kirjoituksia.
Nyt ois enää lukion mediadiplomi ja pianosta 3/3-tutkinto edessä. Niissä on onneks vielä hommaa, mutta ei sellaista samanlaista painetta. Mediadiplomin saan valmiiksi tänä viikonloppuna ja pianotutkinto vaatii vain soittelua.
Ajatus, että täältä pitäisi joskus lähteä poiskin, alkaa tuntua ihan realistiselta. Haut aion tehdä ensi viikolla korkeakouluihin. Niistähän ei voi tietää vielä yhtään, miten käy. Jännitys ei siis elämästä lopu, se vain siirtyy parin kuukauden päähän.
En osaa lopettaa tätä postausta järkevästi, joten laitan loppuun kuvan, joka kertoo totuuden mun lukulomasta ja siitä, miten oon jaksanu laskea matikkaa vielä viimeisiin hetkiin saakka:
