Oi joulukuu

Kuvat kronologisesti ihan vinksin vonksin. Mutta!

1) Käytiin ensi-illassa katsomassa Star Wars. Oli huikea elokuvakokemus. Vaikka nyt vasta tänä syksynä heräsin koko hommaan, kun Fox näytti kaikki 6 elokuvaa peräkkäisinä sunnuntaina.

2) Loma. Ja joulu. Ja joululoma! Tosiaan pääsin jo joulukuun puolesta välistä lomalle, Star Warssien jälkeen taas Keski-Pohjanmaalle. Joulufiilistä ei tarvinut etsiä, ja aatto meni perinteisesti joulupukin kuumalinjan ja maittavan jouluruuan parissa. Käytiin myös pienellä lahjanjakokierroksella. Joulupäivänä olikin sitten perinteinen poikakuoron konsertti.

3) Eilen juhlittiin mun parhaan kaverin synttäreitä. Oli hassunhauskaa. Seuraavaksi sitten suunta kohti uutta vuotta ja sen juhlia - mutta sitä ennen aion nauttia kotona oleilusta ja jääkiekosta.

terveisin Heli

Sais tulla jo lunta...

Sais tulla jo lunta. Sais kuunnella joululauluja, sytyttää kynttilät ja juoda jouluteetä. Sais viedä pyörän talviteloille katokseen ja jättää muutamaksi kuukaudeksi lukkoon. Sais kulkee bussilla kouluun ja takaisin.

Tällä viikolla postilaatikkoon oli viimein kolahtanut mun ikioma Linkki-bussikortti, jossa on nyt sitten voimaa kuukauden rajattomaan bussikäyttöön! Eilen pääsin piippaamaan kortin ekan kerran, kun käytiin keskustassa ja takaisin. Helppo ja kätevä systeemi, kertakaikkiaan :)

Viime viikonloppuna käytiin jälleen Keski-Pohjanmaalla ja ostin sitten joulukortteihin tarroja^. Kuitenkaan mitkään muut joulukorttijutut eivät mahtuneet mukaan, joten saattaa olla, että vasta sitten joululomalla pääsen tekemään kortit (ellen hommaa tänne omia tarvikkeita...)

Tarkoituksena kuitenkin olis lähettää tänä jouluna ekat omat kortit! Toivottavasti onnistuu..

Yliopistossa on mennytkin ihan hyvin. Nyt tähän mennessä arvostelluista kursseista on tullut molemmista neloset. Pitää kuitenkin joka päivä olla skarppina, että pysyy kärryillä. Sellaista se on.

Mutta lunta odottavin fiiliksin täältä,
terveiset lumettomasta ja sateisesta Jyväskylästä
Heli

Piitkän tauon jälkeen

Noniin, yli kuukausi on kulunut mutta kuviapa ei ole kuulunut... tiedän, anteeksi! Hyvin täällä menee edelleen, talvi tekee tuloaan ja takki on vaihtunut paksumpaan malliin. Myös pipo ja nahkahansikkaat tulleet tarpeeseen!

Keittiö ekalla viikolla - eli ei verhoja :D Voin kertoa, ettei tuo pöytä näytä ikinä tuon tyhjemmältä. Aina siinä lojuu jotain mun matikankirjoja...

Olkkari :) Ostettiin tuo sohva ihan ekoilla viikoilla ja jalkalamppu löytyi tori.fi:stä. Kuvasta rajautuu aika paljon pois - tietokonepöytä, kirjahylly, sohvapöytä, telkkari..

Tässä kuva sohvalta telkkariin päin. Ostettiin niin ikään uus telkkari!

Kävin myös yliopistohistoriani ensimmäisillä sitseillä viime keskiviikkona. Sitsien teemana oli Villi länsi, joten pukeutuminen oli teemanmukainen:

Oli oikein mukavat pippalot, tavan mukaisesti jokaisen laulun lopussa ja välissä kohotettiin maljaa. Tässä muuten myös meidän "eteinen"! =D

Yritän tässä paraikaa selata kännykän kuvastoa läpi ja etsiä lisää esiteltävää.. Nappasin kerran koulusta tullessani muutaman kuvan mun koulumatkalta! Olin kerrankin kävellen ja ehdin hyvin ihastella, millaisia maisemia täällä Jyväskylässä onkaan:

Joku kerkeis kelata just pyörällä mun edelle... Kuitenkin, tässä junaraide jonka ylitän joka aamu ja iltapäivä mennesäni kouluun :)

Näitä pikkuvesistöjä löytyy aika paljon.

Mun uus ehdoton lempipaikka!!! Tää sorsalampi. Eikös olekkin kaunista?

Nyt on pieni kivi vierähtänyt sydämeltä tämän päivitysasian kanssa. En uskalla taaskaan luvata mitään jatkosta, on sen verran kiireitä ja koulua. Mistä sitä päivittelisi? Tenteistä ja luennoistako, hah. Ensi viikolla yksi tentti keskiviikkona. Tilastotieteistä.

Koulussa on tullut myös juteltua muiden kanssa jatkosta. Aika monet meinaa hakea vielä uudestaan toiselle alalle, muun muassa psykologiaa. Mitä enemmän oon nyt opiskellut täällä tilastotieteillä, sitä enemmän vaihtaminen tuntuis tyhmältä. Journalistiikassa kun nää mun matikkaopinnot ei painais yhtään mitään.

Mutta, tästäpä voisi päivitellä vaikka toisen kerran...

kylmin syysterveisin, Heli

#JKL

Nyt 5 Jyväskylän täyteistä päivää takana. Tyhjät ja täydet muuttolaatikot sekaisin olkkarin lattialla. Äsken vielä satoi vettä. 

Hyvin täällä menee. Yliopistossa on vielä ainakin tähän mennessä mennyt ihan hyvin ja ymmärrettävästi (huom eka viikko huom huom). Maanantaiksi pitäis olla ekat 7 harjoitustehtävää tehtynä. Vielä 3 tekemättä...

Meidän kämppä on noin 2,5km päässä Mattilanniemen kampukselta, minne mä hurautan pyörällä noin vartissa. Eli etäisyydet on mitä mainioimmat. Kämpästä sitten tarkemmin kuvia kun saadaan järkättyä loput kamat ja sohva paikoilleen (pitäis tulla ens perjantaina kotiinkuljetuksella!). Kahdelle ihmiselle tää on kyl ihan riittävän kokoinen :) 

Tietysti vielä tuntuu vähän oudolta sanoa itseään jyväskyläläiseks tai yliopisto-opiskelijaksi. Asettuminen vie oman aikansa. Tuntuu kuitenkin, että mut on otettu tosi hyvin vastaan yliopistolla! Lähes joka päivä tähän mennessä on ollut erilaista iltapäivä- ja iltatoimintaa. Vapaaehtoisuus on myös jees, yritän osallistua kaikkiin huvituksiin kunhan ehtisin! 

Kuvia siis on kyllä tulossa, mutta myöhemmin :) Tässä pikakuulumiset. 

Heli

3 päivän Berliini

Halpaa olutta, kauppoja ja hyviä ruokapaikkoja - sitä on Berliini. Berliini on elossa yötä päivää, sama mihin aikaan oli liikkeellä, joka puolella liikkui väkeä. Berliini on urbaani. Berliini oli mahtava!

Oon aina tuntenut yhdeksi aikuistumisen riitiksi sen, kun pääsee matkustamaan ensimmäistä kertaa omin neuvoin ilman vanhempia. Nyt olen siis ainakin yhtä pykälää enemmän aikuinen.

Yritettiin ensialkuun kasata tämä miniloma sellaisten lentojen mukaan, jotka lähtisivät Kokkola-Pietarsaaren lentokentältä. Epäonneksi pikkukenttien tarjonta on aika pientä, joten siirryttiin pakettimatkatarjontaan Tjäreborgille. Sieltä löytyi tämä Berliinin kaupunkipaketti, johon kuului siis lennot sekä hotelli. Hintakin oli ihan kohtuullinen - varsinkin nyt kun ajattelee jälkeenpäin!

Tähän väliin pläjäys kuvia, teksti jatkuu alla!! :

Eläintarhassa.

"Elephant house"

Virtahepo uimassa. 

"Pinguin house". Etelänavalta tuoduille pingviineille oli oma talonsa, jossa oli viileämmät lämpötilat. 

Gepardi nukkuu <3

Päässä näkyy eläintarhan kiinalaistyylinen portti.

Eläintarhan ulkopuolella. Tiilimuuriin oli kaiverrettu nämä hienot eläinhahmot!

Day 2. Bussi nro 100 vei meidät maailmankuulun portin ja tv-tornin juureen edullisesti. Hinta reilu 2€.

Yliopisto. Keskellä Berliiniä! :D

Edessä Saksan historiallinen museo ja tv-torni. Kaikki kävelymatkan päässä portilta!

Työmaata. Työmaata joka puolella!

Bussin kyydissä. Matkalla kohti hotellia. 

Lentoyhtiönä välillä Helsinki-Berliini ja päinvastoin oli AirBerlin. Jep, en ollut kuullut kyseisestä lentoyhtiöstä aikaisemmin, ja kyseessä ei ole mikään ns. halpalentoyhtiö. On kuitenkin miellyttävämpää matkustaa, kun on se oma varattu paikka koneessa, eikä tarvitse etsiä jämäpaikkoja täyteen buukatusta lentokoneesta (yläasteella lensimme Bremeniin Ryanairilla, jossa tällainen käytäntö ainakin silloin). Lentäminen on mulle aina hieman tuskaista mun herkkien korvien takia, paine tuntuu kuin joku tökkisi mun korviin nuppineuloja. Muuten lennot olivat kuitenkin mukavat!

Paikan päällä Tegelin lentokentällä odotti jonossa takseja, joten hyppäsimme niistä yhteen osoitelappusen kanssa. Varttitunnin matkan jälkeen olimme hotellin edessä. Hotel Berlin, Berlin sijaitsee noin 4km päässä "Mittestä", jossa on Berliinin kuuluisimmat nähtävyydet. 

Mä en oo matkustanut tarpeeks sanoakseni ihan tarkkaan, oliko hotelli nyt hyvä vai huono. Huoneet oli mun makuun tilavat ja kylppäri tosi tyylikäs. Ainut huono puoli oli hieman heikosti toimiva ilmastointi. Aamupala oli monipuolinen (ja siellä oli hirveästi kaikkea makeaa leivonnaista yms..) ja hotellin henkilökunta oli ystävällistä.

 Mitä me sitten siellä Berliinissä tehtiin? Heti ensimmäisenä päivänä (vielä korvat lievästi lukossa) riennettiin kiertämään Berliinin eläintarha, joka on lajimäärässä mitattuna maailman suurin eläintarha. Nähtävää oli valtavasti, ja vaikka kierrettiin suht reippaasti, aikaa kului sellaiset 2 tuntia.

Toisena päivänä kierrettiin kaikki "pakolliset nähtävyydet": brandenburgin portti ja Berliinin tv-torni. Matkan varrelle osuivat myös Siegessäule (muistomerkki) sekä Saksan "parlamenttitalo". Kierrettiin myös Saksan historiallinen museo, johon oli kerätty historian aarteita aikojen alusta (ainakin suurinpiirtein). Museo oli valtava ja olisi keskittyneempänä vaatinut monta tuntia kiertoaikaa.

Ja olennaista lomalla on tietysti myös ruokailu. Löydettiin aika läheltä meidän hotellia tosi nuorekas burgeripaikka Zsa Zsa Burger. Burgerit oli tosi hyviä ja laadukkaita (verrattavissa täysin Oulun Kauppuri5:seen) ja sisustus oli rennon tyylikäs. Tsekkasin googlesta paikan aukioloajat ja suunnistettiin paikalle aika pian avaamisen jälkeen noin puoli kuudelta illalla. Oltiin onneksi ajoissa, sillä suurin osa pöydistä oli jo varattuina!

Täysi-ikäisenä pääsin tietysti tutustumaan myös pintasukelluksena Berliinin oluttarjontaan. Suomen hintoihin tottuneena hinnat olivat halpoja. Puolen litran tuoppi maksoi noin 3,50€, kaupoista samankokoisia tölkkejä löytyi jopa alle eurolla. Alkoholikulttuuri ylipäätään tuntui olevan todella paljon löysempi - kassalla ei kysytti papereita ja illalla ihmiset istuivat ulkona ja joivat kaljaa.

Pakollinen hotellihuoneselfie :D 

Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen reissuun! Kommentoikaa alle jos tuli mieleen jotain kysymyksiä :)


viimeinen lomaviikko käyntiin, lomaterveisin siis
Heli

Lähisokeutta

Mun viiminen kesätyöviikko pyörähti käyntiin ja samalla mieleen juolahti etten ole paljoa hiiskunut tämän kesän työpaikastani. Taide Vionojasta.

Taide Vionoja on Ullavassa sijaitseva Veikko Vionojan "taiteilijakoti" - vaikkakin hän on viettänyt täällä Haapalassa lähinnä kesiään. Silti tänne idylliseen ympäristöön on koottu kaunis ja ainutlaatuinen kokoelma Vionojan tuotantoa.

On jotenkin surullista ja joskin ymmärrettävää, ettei paikallisia - meitä, ullavalaisia, Haapalan "kätketty taidehelmi" kiinnosta. Se on aivan liian lähellä. Tänä kesänä olen saanut jututtaa niin Helsingistä kuin Oulusta asti tulleita vierailijoita. Pihapiiriin on tullut evästämään monia pitkän matkan pyöräilijöitä ja ohikulkijoita. Hekin huomaavat Taide Vionojan kyltit, vaikka me näemme ne lähes joka päivä!

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Toivottavasti asia ehtisi muuttua vielä tämän kesän viimeisen näyttelyviikon aikana.

Mun hommaa tuolla Vionojalla on tänä kesänä ollut siis istua tiskin takana ja myydä lippuja. Sen lisäksi olen keittänyt kahvia ja silloin tällöin esitellyt halukkaille pihapiiriä. Erittäin mukavaa hommaa siis!

Lisäksi tietysti huolehdin taidetilojen siisteydestä, ja lakaisen ne joka iltapäivä työvuoron loppupuolella. Taisi olla ihan ensimmäisiä työviikkoja, kun aloitin taas perinteisen lakaisukierroksen näyttelysalien läpi. Olin jo aika hyvällä loppusuoralla, kun ovi kolahti ja naishenkilö astui vielä sisään. Kysyi jos vielä ehtisi tulla. Tottakai laitoin mopin sivuun ja annoin hänen kiertää näyttelyä.

Nainen kertoi, että oli kuvaamataidon opettajana, tosin jo eläkkeellä. Hän kiersi näyttelyn keskittyneesti läpi taulu kerrallaan. Sitten hän palasi luokseni ja kertoi tarinan, kuinka oli itse tavannut taiteilija Vionojan tämän näyttelyssä Helsingissä. Nainen oli vasta nuori kuvataideopiskelija, ja sen verran ujo, ettei uskaltanut käydä jututtamassa taiteilijaa. Vionoja itse oli kuullemma vaikuttanut kuitenkin hyvin maanläheiseltä ja rauhalliselta, vaikka hänen näyttelyään ihailtiin juuri Helsingissä! Hymy naisen kasvoilla kertoi minulle aidosta kunnioituksesta Vionojaa kohtaan.

Vielä tämän viikon ehtii tutustua Taide Vionojaan - tai sitten siirtyy ensi kesään! :)
Heli

Lukeminen on turhaa

Mä oon aina ollu periaatteellinen ihminen. Oon ollu aina sitä mieltä, että lukeminen on laiskojen ja joutilaiden hommaa. Kun kerran on aikaa tuijottaa tunti tolkulla nenä kiinni kirjassa. Niin kuin ei olisi parempaakaan tekemistä.

Oon pitäny aina lukemista vastenmielisenä. Mulle on toitotettu lukemisen tärkeydestä ja siitä, että kirjoittaminen kulkee käsi kädessä lukemisen kanssa - ja pah! Oon suorastaan ylpeilly sillä, etten ole avannutkaan omatoimisesti kirjojen kansia 18 vuoteen. Ellei oo ollu aivan pakko: äidinkielen kursseille tai kielten tunneille. Lukeminen on raivostuttavaa.

Niillä, jotka lukevat, on omat sisäpiirinsä. Jokainen, joka on lukenut Agatha Christietä tai Stephen Kingiä, kuuluu omaan kerhoonsa. Voidaan helposti sulkea muut ulkopuolelle, kun aletaan puhua kirjailijan tyylistä kirjoittaa ja tietyistä "huikean maukkaista" juonenkäänteistä.

Kaikki argumentit lukemisen puolesta olen heti luokitellut liibalaaba-osastolle. "Lukeminen lisää yleissivistystä ja empatiakykyä". Pyh. Lisäksi kaikki kirjat on tylsiä ja aivan liian pitkiä. Kuka voi muka rehellisesti sanoa olleensa niin kirjan lumoissa, että ei voi lopettaa lukemista?

Minä olen. Nyt kesätöissä olen suorastaan ahminut pokkareita (omaan lukutahtiini nähden..). Lukeminen on ihanan helppo tapa kadota johonkin toiseen maailmaan ja jonkun toisen henkilön ajatuksiin. Innostuksessani ostin myös ensimmäistä kertaa itselleni kirjoja! Vaikka kieltämättä lukumateriaali on tällä kertaa kevyempää (meikkausopasta ja hömppäromantiikkaa), uskon, että tässä on uusi alku minun ja lukemisen kanssa.

Oikeastihan lukeminen ei vaadi paljoa aikaa - sitä vain kuluu! Hyvän kirjan parissa muutama tunti kuluu hujauksessa. Varsinkin jos teksti on kevyttä! (Huomasin lukiessani Sofi Oksasen Stalinin lehmiä, että lukutahtini tippui huomattavasti. Teksti on kielttämättä paikoin tosi rankkaa..)

Lukeminen vaatii aikansa ja paikkansa. En ole sellainen ihminen, joka pystyisi lukemaan kirjaa esimerkiksi "joka päivä aina kello kuudesta seitsämään" - vaikka yritinkin tätä keinoa lukiossa äikän kirjaprojektien kohdalla. Kirjalle pitää antaa aikaa tai kunnon alkupotku, että pääsee vauhtiin. Yleensä ensimmäisten sivujen matelemisen jälkeen saan jujusta kiinni ja sen jälkeen lukeminen sujuu.

Oon periaatteiden ihminen, ja musta lukeminen on kivaa. Se myös on antanut mulle taas inspiraatiota kirjoittamiseen. Muita lukemisen inhoajia/rakastajia?

Heli

Rentoutumisesta

Koska oon myös perjantait, lauantait ja sunnuntait töissä, mulle käsite viikonloppu on ainakin tämän kuukauden ajan varsin vieras. Maanantait on mulle niitä vapaapäiviä, jolloin saa nukkua vähän myöhempään ja olla meikkaamatta.

Viikonloppuna olin kuitenkin menoissa mukana, Toholampi Open Airissa ja Kaustisen Folk Music Festivaleilla. Mutta tunne ei ole tietenkään sama kun joutuu lähtemään kotiin siinä vaiheessa kun "juhlat olisivat vasta aluillaan" - ainakin tietylle osalle porukasta.

Tosiaan tänään maanantaina vietin vapaapäivää jälleen Kokkolassa. Kierrettiin nopsaan Eurooppalainen ruokatori, joka olis vaatinut ehdottomasti enemmän aikaa ja paksumman rahapussin. Tällä kertaa mukaan tarttui ainoastaan kaksi isoa kimpaletta aitoa englantilaista toffeeta. Maistiaiset ainakin olivat hyviä! =)

Kun vapaapäiviä on vaan yksi, tuntuu kuin koko viikonlopun tehorentoutumispaketti pitäis mahduttaa yhteen päivään. Ottaa niin sanotusti kaikki ilo irti. Kuitenkin suurin ilo tänään vapaapäivänä taitaa olla se, kun saa käpertyä peittoihin illalla ja avata Mondo-lehden - fiilistellen tulevaa reissua. Ehkä sen vapaapäivän ei tarvikkaan olla kilpajuoksua aikaa vastaan.

Rentouttavia vapaapäiviä teillekin,

Heli

Haaveista totta

Alkukesä on oikeastaan mennyt pitkälti haaveillessa. Olen haaveillut muun muassa uudesta laukusta, uudesta puhelimesta, ulkomaan matkasta, opiskelupaikasta... Se, mikä tekee haaveilusta tällä kertaa erikoista, on se, että haaveet ovat toteutuneet. 

Uusi laukku oli suhteellisen helppo haave toteuttaa. Tarvittiin vain sopiva laukku, ja se löytyi Desigualin mallistosta - ja boozt.com:in alennusmyynneistä. Eli perfect match.

Laukkuun sijoitin kohtuulliset 50 euroa - ja uskon, että se tulee palvelemaan pitkään.

Uusi puhelin tuli kysymykseen, mun "vanha" Samsung Core Plus päätti heittäytyä hankalaksi ja hitaaksi. Jos sähköposti tai tekstiviesti pitää saada auki nopeasti, ei mulla oo aikaa odotella 10 minuuttia. Eikä varsinkaan varttia.

Mietin hartaasti, kuinka ison summan uskallan sijoittaa yhteen älypuhelimeen. Vertailin useita vaihtoehtoja ja lopulta päädyin LG:n vanhaan lippulaivamalliin, G3:n. Olisin muuten ostanut puhelimen Gigantista, mutta systeemi oli varsin haastava - joten siirryin Markantalon asiakkaaksi ja nettikauppatilauksen jälkeen puhelin odotti mua postissa kahden viikon jälkeen. Toimii muuten hyvin!

Mun kesä on muuten pitkä ja työntäyteinen. Siksipä varattiin kaupunkimatka loppukesästä Berliiniin! Mahtavaa, kun on jotain mitä odottaa. Luvassa on 3 päivän tiivis lomapaketti, joten pientä suunnittelua joutuu tekemään etukäteen. Lomakuumetta!

Sitten se ehkä tulevaisuuden kannalta kaikista tärkein. Opiskelupaikka. Tässä ollaan pidetty sormet ja varpaat ristissä, että ovet Tampereen yliopiston toimittajakouluun aukeaisivat. Eivät ainakaan vielä auenneet, mutta sen sijaan suuntaan syksyllä muuttolaatikoideni kanssa Jyväskylään. Matematiikka ja tilastotiede oli mun hakutoivelistalla jumbosijalla, muttei kaikista vähäisimpänä. Aion ottaa ensi vuodesta kaiken irti - kenties vaikka jatkan sillä tiellä sitten loppuun asti.

Tämä kesä on se kesä, jona tein haaveistani suunnitelmia.

Onko teillä jotain haaveita, jotka aiotte toteuttaa?


Heli

Tulevan kesän kuulumiset

Vihdoin on pääsykokeet paketissa! Kaiken kaikkiaan tuli käytyä 5 eri kokeessa, kolmella eri paikkakunnalla. Sain istua aamujunassa Tampereelle ja häiritsevän hitaassa kiskobussissa Jyväskylästä Seinäjoelle. Tuli myös koettua Jyväskylän Harju sellaisena kevyenä aamulenkkinä kaatosateessa.

Vielä ei uskalla sanoa miten meni. Uskallan kuitenkin sanoa, että yritin parhaani!

Mulla alkoi siis vihdoin tällainen viikon kestävä kesäloma, sillä ens viikolla alkaa jo työt ( tai perehdytyspäivät) Veikko Vionojan taidemuseolla. Vietän siis kesäni Ullavassa kahden lamppikesän jälkeen. Lisäksi sitten mua näkee Ullavan kuvataiteen ja musiikin viikolla juhannusviikon jälkeen. Piano-opettajan roolissa.

Kesä siis on todellakin työntäyteinen, mutta toivottavasti se palkitsee sitten syksyn alkaessa.

Elämä siis todellakin jatkui ylioppilasjuhlien jälkeenkin. WordDiveen lähetin palautuspyynnön Enkusta E -kurssista, sillä enkusta tulikin vain C. Lupaukset pidettiin ja rahat tulee tilille tällä viikolla.

Kaustisen kämppää ollaan tyhjennetty nyt  rauhalliseen tahtiin, ja kyllä sieltä vielä löytyy munki nuotteja monta kansiollista. Kaikki ajallaan, mutta onneksi suurin osa kamoista on jo siirretty paikasta A paikkaan B.

Tiedossa ilmeisesti myös ainakin yksi lehtijuttu...

Siinäpä tulevan kesän kuulumisia, yritän päivitellä taas kesällä ennemmälti. Perjantaina ainakin Kokkolan futisderbyyn ja juhannuksena toivottavasti jotain hassunhauskaa,

palaillaan!

Heli

muokattu: Lisäsin pari kivaa kuvaa puhelimesta :) 

Yhtäkkinen takatalvi

Juuri kun sitä luulee, että kevät tekee tuloaan - alkaa sataa lunta. Ikkunassa leijailee lumihiutaleita vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Maa on valkoinen kuin ensilumen aikaan. Tai ensirännän aikaan.

Tällä hetkellä elämän täyttää vain soittaminen ja pääsykokeisiin valmistautuminen. TAMK:iin lähetin jo etukäteisnäytöt, toivottavasti tärppäisi pääsykokeita ajatellen.

Herätyskello yrittää herättää mut joka aamu 08:30, mutta se on joka aamu vaikeampaa. Kukaan ei pakota heräämään, voi vain jäädä pyörimään peittoon ja nukahtaa uudelleen. Tänäkin aamuna lopulta heräsin siihen aikaan, että söin aamupalaa samaan aikaan kun toiset söi ruokalassa lounasta.

Aikatauluja ei aseta enää oikeastaan mikään muu kuin soittotunnit ja satunnaiset palaverit ja haastattelut. Nyt pitäis osata asettaa aikataulunsa itse.

Nostalgisuusviboja herätteli muisto kahden vuoden takaisesta Hairspray-musikaalin ensi-illasta. Ensi lauantaina nähdään niin ikään Nahkatakkinen tyttö ensi kertaa KTK:n näyttämöllä. Tänä vuonna en lähtenyt kuitenkaan musikaaliin mukaan muiden kiireiden vuoksi. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä musikaali pelkästään katsojan näkökulmasta.

Torstaina pidän myös mun viimeiset soittotunnit. Hieman haikeat fiilikset. Ollut kiva vuosi piano-oppilaiden kanssa.

Lumisade näyttää laantuvan, vois keittää kaffit.

Heli

Sitä sun tätä

Heipparallaa pitkästa aikaa!

Hyvää kuuluu. Oon saanut nukkua aamuisin pitkään ja herättyäni keittää aamukahvit ja aamupuurot. On mahtavaa, kun voi ottaa vähän löysemmin. Silti hommia on tullut tehtyä.

Meidän lukiolla järjestettiin vaalipaneeli, joka oli tällä kertaa tavallista kiinnostavampi - tämän kevään äänestäjänä erityisesti. Paneelin jälkeen kävin vielä jututtamassa muutamaa ehdokasta ja kokosin yhden ykkösen kanssa lehtijutun siitä Kepariin. Se oli mukavaa ja samalla nostalgista: olihan mun ensimmäinen "juttu" lukiossa kuitenkin samantapaisesta vaalipaneelista...

Lukeminen on lähtenyt ihan ookoosti käyntiin, ainut asia että mun pääsykoekirja ei päässyt koskaan perille vaan palautui takaisin Adlibrikselle jostain syystä. Tilasin sitten uudemman kerran. Toivottavasti olisi ensi viikolla postilaatikossa.

On tosi huono laittaa mukaan kuvia, kun ei ole tullut kuvattua pitkään aikaan edes kännykällä. Tuntuu että ulkona on huono sää ja oma naama on tullut nähtyä tässäkin blogissa niin moneen otteeseen. Ehkä sitten taas kun viimeiset lumet sulais ja Kaustinen puhkeais keväiseen kukkaansa.

Niin - ja kesätyötkin on jo suunniteltu tälle kesälle. Pääsin piano-opettajaksi Ullavan Kuvataiteen ja Musiikin viikolle, sekä Taide Vionojalle. Kesä siis luistaa lähinnä Ullavassa. (wuhuu)

Tällainen kuulumispostaus tällä kertaa ... illalla kutsuu Kannus!


terveisin Heli

Ohi on - mitäs nyt?

Onnellinen.

Keskiviikkona kävelin viimeisen kerran ulos lukion salista. Selän taakse jäivät yksikköympyrät ja kehäpisteet, integraalit ja todennäköisyydet. Selän taakse jäi 14 kurssia pitkää matikkaa.

Tunne oli aika huojentunut, mitään ei ole enää tehtävissä. Toisaalta oon tehnyt nyt kaiken. Enää lakkia vaille tää lukio ois käyty.

Yhtäkkiä ei oo oikeastaan enään mitään, mitä jännittää. Ei oo sellaista suurta pelottavaa päämäärää, johon pitää lukea joka päivä, ja jota pitää miettiä ensimmäisenä kun herää. Ei oo enää kirjoituksia.

Nyt ois enää lukion mediadiplomi ja pianosta 3/3-tutkinto edessä. Niissä on onneks vielä hommaa, mutta ei sellaista samanlaista painetta. Mediadiplomin saan valmiiksi tänä viikonloppuna ja pianotutkinto vaatii vain soittelua.

Ajatus, että täältä pitäisi joskus lähteä poiskin, alkaa tuntua ihan realistiselta. Haut aion tehdä ensi viikolla korkeakouluihin. Niistähän ei voi tietää vielä yhtään, miten käy. Jännitys ei siis elämästä lopu, se vain siirtyy parin kuukauden päähän.

En osaa lopettaa tätä postausta järkevästi, joten laitan loppuun kuvan, joka kertoo totuuden mun lukulomasta ja siitä, miten oon jaksanu laskea matikkaa vielä viimeisiin hetkiin saakka: