Arvoisat sotaveteraanit, uudet ylioppilaat ja muu juhlaväki
olemme kokoontuneet jälleen juhlistamaan yhdessä Suomen itsenäisyyspäivänjuhlaa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 97 vuotta siitä, kun Suomi itsenäistyi.
Kotien ikkunoilla palaa Sinivalkoiset kynttilät. Useimmilla on tapana katsoa televisiosta Tuntematon sotilas ja Linnan juhlat. Joulukuun kuudes on jokaiselle suomalaiselle lepopäivä.
Me nuoret saamme nauttia itsenäisen maamme hedelmistä: saamme opiskella ilmaiseksi laadukkaissa kouluissa ja syödä ilmaisen kouluruoan. Suomen valttikorttina pidetäänkin hyvää koulutustasoa ja teknillistä osaamista – eikä suotta.
Kun on syntynyt itsenäiseen Suomeen, ei osaa kuvitella elämää muuten. Ajatus sodasta tai oman itsenäisyyden puolesta taisteleminen tuntuvat etäisiltä. En ole koskaan tavannut isoisiäni, saanut kysyä heiltä ajasta ennen itsenäistä Suomea. Sitä aukkoa ei voi täyttää oppikirjoista saatavalla tiedolla.
Väinö Linnan sotaklassikko Tuntematon sotilas auttoi kaunokirjallisuuden keinoin ymmärtämään jatkosodan aikaista Suomea. Linnan romaani on ansaitusti nostettu yhdeksi Suomen kirjallisuuden merkkiteokseksi. Eläytyvä kieli ja realistiset tapahtumat jättivät minuun pysyvän jäljen, kuin muiston. Joka vuosi itsenäisyyspäivänä esitettävä elokuvaversio kuuluu monen suomalaisen perinteisiin. Tuntematon liitetäänkin vahvasti osaksi suomalaista identiteettiä.
Se, mitä Euroopassa ja sen lähialueilla on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, on saanut mielemme valppaiksi. Edes Euroopassa maan suvereniteetti ei ole itsestäänselvyys. Tälläkin hetkellä Euroopassa taistellaan oman maan ja itsenäisyyden säilyttämisestä.
Olemme kohta tilanteessa, jossa kaikki Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleet ovat edesmenneitä. Veteraanin iltahuudon sanoin:
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
On meidän tehtävämme pitää näitä muistoja yllä. Itsenäisyys on aina juhlanarvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti