Tällä hetkellä elämän täyttää vain soittaminen ja pääsykokeisiin valmistautuminen. TAMK:iin lähetin jo etukäteisnäytöt, toivottavasti tärppäisi pääsykokeita ajatellen.
Herätyskello yrittää herättää mut joka aamu 08:30, mutta se on joka aamu vaikeampaa. Kukaan ei pakota heräämään, voi vain jäädä pyörimään peittoon ja nukahtaa uudelleen. Tänäkin aamuna lopulta heräsin siihen aikaan, että söin aamupalaa samaan aikaan kun toiset söi ruokalassa lounasta.
Aikatauluja ei aseta enää oikeastaan mikään muu kuin soittotunnit ja satunnaiset palaverit ja haastattelut. Nyt pitäis osata asettaa aikataulunsa itse.
Nostalgisuusviboja herätteli muisto kahden vuoden takaisesta Hairspray-musikaalin ensi-illasta. Ensi lauantaina nähdään niin ikään Nahkatakkinen tyttö ensi kertaa KTK:n näyttämöllä. Tänä vuonna en lähtenyt kuitenkaan musikaaliin mukaan muiden kiireiden vuoksi. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä musikaali pelkästään katsojan näkökulmasta.
Torstaina pidän myös mun viimeiset soittotunnit. Hieman haikeat fiilikset. Ollut kiva vuosi piano-oppilaiden kanssa.
Lumisade näyttää laantuvan, vois keittää kaffit.
Heli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti