Huipulla tuulee - isot mediatalot tutuiksi

Moikkulimoi!

Kirjoitusintoa puhkuen haluan nyt kertoa teille tiivistetysti kaiken mitä näin ja koin Helsingissä 13.-14.1. Eli aamulla herätyskello soi kuudelta, ja puoli tuntia siitä niin oltiin jo bussissa matkalla Kokkolaan ja sieltä junalla Helsinkiin. Ja sielläkin oli helekutin kylmä.

Perillä heitettiin tavarat säilöön ja käveltiin Sanomataloon, joka näkyykin suoraan rautatieasemalle. Tuo lasimainen palatsi piti sisällään kaiken kaikkiaan 12 kerrosta, monenlaista radiokanavaa, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat... Oli myös oma kirjakauppa ja ruokapaikkoja. Huhhuh.

Lasipalatsissa tietenkin työskentelee myös pukuihin ja jakkutakkeihin pukeutuneita toimittajia. Ilmapiiri oli kuitenkin suhteellisen rento. Kuultiin mm. lehden levikistä ja lehden tekemisestä.

HS:än jälkeen mentiin Töölöön tutustumaan pienempää lehteen, Maailman kuvalehteen. Tää lehti on paneutunu globaaleihin ongelmiin ja käsittelee monesti artikkeleissa ihmisoikeuksia, naisten asemaa ja sotaa. Nähtiin myös musiikkilukion vanha opiskelija, joka on nyt Maailman kuvalehdessä sivaritoimittajana.

Suurin multimedialaitos oli YLE, jossa käytiin tiistaina. Jos paikalla on oikeasti ihan oma postinumero, sen täytyy olla iso. Ja se olikin. Moneen eri kerrokseen ja rakennukseen linnoitettu yleisradio oli kaikinpuolin tosi mullistava. Töissä oli paljon toimittajia, jotka tekivät kokoajan sisältöä nettiin, telkkariin ja radioon ja teksti-tv:seen. Lisäksi pelkän tietotekniikan käsittelyyn tarvitaan varmasti myös paljon porukkaa.

Tietysti oli huippua päästä katselemaan YLE:n uutisstudio ja seisomaan "uutistenlukijana" kuvassa.

kuva kamun instagrammista :)

Meille uutistenlukemisesta tuli kertomaan uutisankkuri Matti Rönkä. Kysyttiin, että tekeekö hänen koskaan mieli pelleillä suorassa lähetyksessä. Ei vaan tehnyt. Hän perusteli, että hänellä on niin suuri kunnioitus ammattiaan kohtaan ja katsojia, että olisi väärin pelleillä lähetyksessä. Mun mielestä se oli tosi hienosti sanottu ja se jäi elävästi mieleen.

Tottakai tää reissu oli tosi iso ponnistuslauta, kun näki maan suurimpien lehtien ja mediatuottajien väkeä. Tuollainen mäkin kai joskus haluaisin olla. Joka paikassa painotettiin, että kukaan ei kävele suoraan Hesarin päätoimittajaksi tai YLElle uutisankkuriksi. Kaikilla on oma polkunsa siihen ammattiin, joka alkaa pienistä paikallismedioista, maakuntalehdestä tai paikallisradiosta.

Voitte toki kysyä lisää reissusta, tiivistin tähän tosi reilulla kädellä! :)

Valppaana vastaamaan
Heli