Lukeminen on turhaa

Mä oon aina ollu periaatteellinen ihminen. Oon ollu aina sitä mieltä, että lukeminen on laiskojen ja joutilaiden hommaa. Kun kerran on aikaa tuijottaa tunti tolkulla nenä kiinni kirjassa. Niin kuin ei olisi parempaakaan tekemistä.

Oon pitäny aina lukemista vastenmielisenä. Mulle on toitotettu lukemisen tärkeydestä ja siitä, että kirjoittaminen kulkee käsi kädessä lukemisen kanssa - ja pah! Oon suorastaan ylpeilly sillä, etten ole avannutkaan omatoimisesti kirjojen kansia 18 vuoteen. Ellei oo ollu aivan pakko: äidinkielen kursseille tai kielten tunneille. Lukeminen on raivostuttavaa.

Niillä, jotka lukevat, on omat sisäpiirinsä. Jokainen, joka on lukenut Agatha Christietä tai Stephen Kingiä, kuuluu omaan kerhoonsa. Voidaan helposti sulkea muut ulkopuolelle, kun aletaan puhua kirjailijan tyylistä kirjoittaa ja tietyistä "huikean maukkaista" juonenkäänteistä.

Kaikki argumentit lukemisen puolesta olen heti luokitellut liibalaaba-osastolle. "Lukeminen lisää yleissivistystä ja empatiakykyä". Pyh. Lisäksi kaikki kirjat on tylsiä ja aivan liian pitkiä. Kuka voi muka rehellisesti sanoa olleensa niin kirjan lumoissa, että ei voi lopettaa lukemista?

Minä olen. Nyt kesätöissä olen suorastaan ahminut pokkareita (omaan lukutahtiini nähden..). Lukeminen on ihanan helppo tapa kadota johonkin toiseen maailmaan ja jonkun toisen henkilön ajatuksiin. Innostuksessani ostin myös ensimmäistä kertaa itselleni kirjoja! Vaikka kieltämättä lukumateriaali on tällä kertaa kevyempää (meikkausopasta ja hömppäromantiikkaa), uskon, että tässä on uusi alku minun ja lukemisen kanssa.

Oikeastihan lukeminen ei vaadi paljoa aikaa - sitä vain kuluu! Hyvän kirjan parissa muutama tunti kuluu hujauksessa. Varsinkin jos teksti on kevyttä! (Huomasin lukiessani Sofi Oksasen Stalinin lehmiä, että lukutahtini tippui huomattavasti. Teksti on kielttämättä paikoin tosi rankkaa..)

Lukeminen vaatii aikansa ja paikkansa. En ole sellainen ihminen, joka pystyisi lukemaan kirjaa esimerkiksi "joka päivä aina kello kuudesta seitsämään" - vaikka yritinkin tätä keinoa lukiossa äikän kirjaprojektien kohdalla. Kirjalle pitää antaa aikaa tai kunnon alkupotku, että pääsee vauhtiin. Yleensä ensimmäisten sivujen matelemisen jälkeen saan jujusta kiinni ja sen jälkeen lukeminen sujuu.

Oon periaatteiden ihminen, ja musta lukeminen on kivaa. Se myös on antanut mulle taas inspiraatiota kirjoittamiseen. Muita lukemisen inhoajia/rakastajia?

Heli