Ohi on - vai onko?

Moikkamoi!
Eilen oli mun viimeinen työpäivä, ehkä. Mansikat on lopussa ja niin on mun työtkin. Jotenkin haikea mutta samalla onnellinen fiilis, toisaalta nyt mun kesältä katoaa rytmi kun ei tarvikaan herätä seittämältä ja lähteä kasilta ajelee kohti Toholampia. Tulee ikävä.

Mutta tää edellinen kuukausi on opettanu mulle paljon työelämästä ja itsestäni. Oon pitäny itteäni kokoajan vähän yksinäisenä oman polun kulkijana, joka tahtoo tehdä töitä yksin. Nyt oon kuitenki huomannu et ihmisten kanssa keskustelu ja palvelu on tosi mukavaa ja antoisaa. Ehkä se yksin puurtaminen ei ookkaan mun juttu.

Tänään sitte törmättiin ehkä vikan kerran viel pomon kanssa ja juteltiin tulevasta. Ens kesästä se jo kyseli kovin ja pyysi viestittämään jos on kiinnostusta jatkaa. Ainakin tämän kokemuksen pohjalta todellakin olis!

Kaiken tämän surkuttelun keskellä kuitenki pitää muistaa, että nyt saan nauttia lomasta täysin rinnoin! Huomenna suuntana Keskinen ja Jussi tulee takaisin Ullavaan. Meillä koittaakin sunnuntaina 2v-päivä ja toivottavasti keksitään jotain superkivaa tekemistä sen juhlimiseksi. Ainakin luvassa on hyvää ruokaa ja ehkä jotain hömppäleffoja. <3

Terkkuja ruudun tältä puolen,
Heli =)